keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Siivouspäivä

On aina yhtä hienoa huomata olevansa rohkeiden ja ennakkoluulottomien työkavereiden keskellä. Sellaisten, jotka eivät hätkähdä huomatessaan, että kollega tyhjentää tiistaiaamun alkajaiseksi luokkaansa kalusteista ja ilmoittaa jättävänsä osan niistä yhteiselle käytävälle.

Pelkästä siivousinnosta luokan tyhjentäminen ei kuitenkaan kerro. Olen jo pitkään haaveillut luokkatilasta, joka olisi jotain muuta kuin perinteinen koulutila. Haluan luokan, jossa erilaiset opetusmenetelmät mahdollistuvat aiempaa paremmin. Tilan, jossa opettajalla ja oppilailla on mahdollisuus liikkua tilanteesta, opetusmenetelmästä ja paikasta toiseen ja muodostaa helposti erilaisia ryhmiä.

Tuosta tiistaista on kulunut viikko, jonka aikana olen oppinut monia asioita. Jälleen kerran huomaan, kuinka huolellinen suunnittelu on kaiken opetustyön kulmakivi. Kun luokka sinkoilee seinästä toiseen eikä tiedä, mitä tehdä ja miksi, syyllinen löytyy valitettavan usein opettajan peilistä. Uudet toimintatavat ilahduttavat useimpia oppilaita, mutta samalla opettajan täytyy selvästi kertoa, kuinka uudessa tilassa toimitaan ja mitä järjestelyllä haetaan.

Tyhjä tila mahdollistaa aivan toisella tavalla erilaisten toiminnallisten menetelmien käytön osana oppituntia. Tunti voidaan aloittaa fyysisellä tekemisellä, siirtyä välillä istumaan (osa muuten tykkää mieluummin seistä) ja kuuntelemaan ja taas kohta tarttua toisenlaiseen työhön.

Varovasti innostuneena siis jatkan kokeilua.