perjantai 3. huhtikuuta 2015

Tuulet puhaltavat

Kasiluokkalaiset kauhunovelleja suunnittelemassa.
Edellisestä viestistä on kulunut puolitoista vuotta. Tuona aikana pulpetit lähtivät luokasta ja tulivat takaisin. Kunnes taas tänä keväänä lähtivät. Nyt olin ehtinyt pysähtyä miettimään, mitä luokan tilan uudelleen järjestely myös ihan käytännössä tarkoittaa. Ymmärsin, että ihan tyhjässä tilassa en ole vielä valmis opettamaan - joskin siitäkin minulla on jo kymmenen vuoden kokemus draamatunneilta ja vahva usko, että sekin ihan oikeasti toimisi myös yläkoulun äikässä.

Tällä hetkellä luokassa ei ole pulpetteja. Niiden tilalla on kaksi suurta pöytää - toisen ympärille mahtuu kuusi, toisen kahdeksan oppilasta. Pöytien lisäksi luokassa on sohva, jossa mahtuu istuskelemaan 6-8 oppilasta. Ja tilaa, sitä on nyt enemmän. Tilaa liikkua oppilaiden joukossa, tilaa tehdä toiminnallisia tehtäviä ja levittäytyä ryhmätyöskentelyyn. Työskentelyä rauhoittaa paljon, kun opettaja istuu saman pöydän ääressä auttaen pohdinnoissa ja keskusteiluissa. Sohvalle viereen istunut aikuinen on helpommin lähestyttävä kuin oman työpöytänsä takana ahertava opettaja.

Tunneilla tehdään paljon töitä yksin, kaksin ja pienissä ryhmissä. Varsinaista opettajajohtoista tekemistä on aiempaa vähemmän, vaikka sitäkin toki tarvitaan. Syksyllä kokeilin ensimmäisen kerran pidempää yksilöllisen oppimisen jaksoa Nina Rantapuun mediapaketista muovaamallani tehtävistöllä ja olin tosi iloinen huomatessani, että homma toimi. Todella iloinen olin myös siitä, että huomasin etten ollut ajatuksieni kanssa yksin. Että yhtäkkiä ympärilläni oli joukko opetustaan samalla tavalla kehittäviä fiksuja ja luovia kollegoja, joiden ideoista sai valtavasti uutta intoa omaan kehitystyöhön.

Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun emme tilanneet enää oppikirjoja. Opetusblogi Sä osaat! toimii materiaalipankkina opettajille ja oppilaille, tehtäviä jokainen opettaja tehtailee tarpeen ja ryhmän mukaan. Meillä on käytössä myös suljettu sähköinen "materiaalivarasto", jossa on vino pino muokattavia tehtäviä ja raakilevaiheessa olevaa oppimateriaalia. TVT:n käyttö on luonteva osa omaa opetusta ja alun miltei kritiikitön innostus on vaihtunut - omasta mielestäni - kohtuulliseen ja pedagogisesti tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

Käänteisen opetuksen (engl. flipped classroom) ajattelun mukaan tunnilla tehdään asioita, joissa oikeasti tarvitaan opettajan läsnäoloa ja henkilökohtaista ohjausta - kotihommiksi voidaan jättää valmistelutyöt. Monelle yläkoululaiselle läksyjen tekeminen on vain kaukainen muisto alakouluajoilta ja kotona tehtävän työn merkityksen korostaminen onkin tämänkaltaisessa työskentelyssä se tärkein ja eniten kärsivällisyyttä vaativa asia. Jos opettajan ajatuksena on, että oppilaat tekevät töitä ennen tuntia, on asiasta jaksettava pitää kiinni ja tarkistaa pitkämielisesti jokaisen oppilaan valmistelut. Nyt olen onneksi jo oppinut, että ennen pitkää työ kuitenkin tuottaa tulosta ja uudenlainen työtapa tulee tutuksi myös oppilaille.

PS. Sohvan saapuminen luokkaan osoittautui tärkeämmäksi asiaksi kuin kuvittelin - niin minulle kuin oppilaillekin. Itselleni viihtyisä työympäristö on inspiroiva ja miellyttävä, uudenlainen tila tuottaa uudelaisia ideoita. Oppilaille sohva edustaa jotain, mitä koulussa ei tavallisesti ole: mukavuutta, vapautta ja omaa tilaa. Sohvapaikoista jonotetaan ja niitä on kiva jaella palkinnoksi hyvin sujuneista hommista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti