Mahdollisuuksien meressä

Matleena Laakson ja Auli Nikkasen Someaakkoset
-posteri julkaistiin ITK-konferenssissa 15.-17.4.2015.

Jälleen kerran palasin ITK-konferenssista pää täynnä uusia ideoita, mutta myös suuria kysymyksiä. Niin suuria, että niiden miettimisen aloittaminenkin tuntuu liian suurelta haasteelta. Kun aikaisempina vuosina kotiin tuomisina oli uusia, kiinnostavia sovelluksia ja omaan opetukseen hienosti sopivia ideoita ja toimintamalleja, ITK-kassissa painavat tänä vuonna näiden lisäksi myös isommat asiat:

• Uusi opetussuunnitelma ja sen muokkaaminen omaan arkeen sopivaksi. 
• Käänteisen opetuksen mahdollisuudet omassa työssä ja sen vaatima suuri taustatyö.
• Toiminnallisen oppimisympäristön kehittäminen ja ilmiöpohjaisuuden korostaminen omassa opetuksessa.
• Pelillisyyden lisääminen opetuksessa. 

Kun näiden tuomisten vastapainona on arki: ainainen kiire, parhaillaan meneillä olevat projektit sekä kiristyvä taloustilanne ja sen myötä ainakin meillä ensi vuodesta suuremmat ryhmäkoot - alkaa paketti tuntua liian suurelta.

Silti haluan yrittää. Haaveilen, että ensi vuonna saisimme ainakin yhden luokka-asteen kouluvuoden jaettua muutamaan suurempaan kokonaisuuteen, ilmiöihin, joiden kautta opetussuunnitelmaan kirjatut tavoitteet saataisiin opetettua. Haaveilen, että onnistuisin yhä paremmin tukemaan oppilaiden yksilöllistä oppimista ja valmistamaan materiaaleja, jotka tukisivat tähän. Haaveilen myös, että yksittäisten projektien sijaan saisin luotua isomman kokonaisuuden, jossa tehtävien sisältö olisi entistä tarkemmin mietitty ja selkeästi esitetty. Haaveilen, että minulla olisi aikaa luoda arviointiin enemmän läpinäkyvyyttä ja malleja, joiden avulla oppilaiden itsearviointi olisi helpompaa ja kannustaisi tekemään enemmän itse.

Pohdin myös paljon sitä, kuinka vapaat kädet opetussuunnitelman soveltamisessa voi ottaa. Voinko luottaa itseeni ja kokemukseeni siitä, että tiedän mitkä asiat voi opettaa milläkin tavalla? Voinko räjäyttää tähän asti oppikirjan mukaan edenneen marssijärjestyksen ja tehdä siitä enemmän omani? Entä kuinka tämä toimii, jos luokkaan tulee joku toisesta koulusta ja onkin opiskellut ihan eri asioita? Vai onnistuuko tämä erityisesti juuri tilanteessa, jossa edetään yksilöllisesti?

Kuluneen vuoden aikana olen miettinyt todella paljon myös arviointia. Olen antanut oppilaiden uusia kokeitaan ja korjata tekstejään ja olen iloinen, että päätin tehdä näin. On hienoa, että oppilas haluaa tietää, mitä asioita hän ei kokeessa osannut ja opetella niitä enemmän onnistuakseen paremmin. Tai lisätä kirjallisuustutkielmaan puuttuvia kohtia, jotta se vastaisi paremmin tehtävänantoa. Väitän myös, että kokeiden ja muiden tuotosten numeerinen arviointi ei tuo minulle mitään sellaista tietoa, jota minulla ei oppilaistani jo olisi. Ja tämä mietityttää.

Näiden pohdintojen kanssa sukellan tulevaan kouluviikkoon. ITK:n kaltaisten innostavien tapahtumien lisäksi suuret oivallukset syntyvät kuitenkin usein arjessa.